marraskuu 12, 2009


Runoudessa asuttaa vain alueita joilta pakenee, luo vain teokset joista riistäytyy irti, vain hävittäessään ajan voi lähetä jotain joka kestää.

Albert Camus oli ehtinyt jo ostaa junalipun Vaucluse’istä Pariisiin, kun hän teki viimehetken päätöksen ja hyväksyi Michel Gallimardin ehdotuksen yhteisestä autokyydistä. Se päättyi kolariin jossa molemmat menehtyivät.

Kuinka monta kertaa ennen omaa kuolemaansa kaksikymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin René Charin on täytynyt muistaa, että Camus ja Gallimard pyysivät häntä jakamaan kyydin. Char koki, että autossa olisi ollut liian ahdasta.

(David Markson: The Last Novel)

On todennäköisempää, että riimi antaa (kirjallisen) ”ajatuksen” kuin että löytäisi ajatuksiinsa sopivia riimejä.

elokuu 11, 2009

Runoutta ei ole olemassa. On vain runoja.

heinäkuu 3, 2009


Runous on vakiintumaton olemus – vaeltava aave – joka jatkuvasti etsii itselleen ruumista kielestä.

(huom. tämä löytyi hieman aavemaisesti erään paperin reunasta, mutta sen alkuperäisen laatijan nimi ei ole vakiintunut muotoon josta saisin enää selvää)

kesäkuu 26, 2009


Maailma on äärettömistä merkityksistä koostuva labyrintti, jonka läpi vain runouden sokea visionäärinen myyrä voi edes pienellä todennäköisyydellä tunkeutua.

kesäkuu 26, 2009


Ymmärrän tarvetta yksinkertaistaa, mahduttaa kaikki yhteen, kun on tehtävä jokin päätös. Ihminen etääntyy ikävöiden labyrintistään. Vuosituhantiset myytit estävät häntä poistumasta.

kompensaatiomuotokuvia

kesäkuu 23, 2009

Smith1

Aleksis Salusjärvi

smith2

Harry Salmenniemi

KOMPENSAATIOMUOTOKUVAT:
Vaihdokkaan henkilöllisyys mitätöi kuuluisuuden.

(Robert Benayoun: Surrealistien nauru)

kysely

kesäkuu 22, 2009

”Kummasta pidätte enemmän: Musiikista vai Leikkeleistä?
Siinä on kysymys, joka mielestäni kannattaisi esittää alkupalojen aikaan.”

(Erik Satie: Muistinsa menettäneen muistelmat)

kesäkuu 20, 2009


Runoilijan tulisi jättää vain jälkiä käynnistään, ei todisteita. Ainoastaan jäljet johdattavat uneksimaan.