René Char: Koristeettomalle yölle

.

Katsoa kuoliaaksi piestyä yötä; vaalia kykyä selviytyä.

.

Yössä runoilija, draama ja luonto ovat yhtä, mutta syöksähdellen,
kukin pyrkien itseensä.

.

Yö kantaa ravintoa, aurinko jalostaa ravitun.

.

Yön sisällä oppiaikamme on palvella toisia, toiseuksia, itsemme jälkeen.
Hedelmällinen on tämän suojeluksen raikkaus.

.

Äärettömyys tekee hyökkäyksen jolta pilvi pelastaa.

.

Yö liittää itsensä mihin hyvänsä sellaiseen hetkeen elämässä,
joka kokee olevansa valmis päättymään keväällä, lentämään myrskyn mukana.

.

Yö sävyttyy ruosteenpunaiseksi kun se myöntyväisenä raottaa meille
puutarhansa rautaristikot.

.

Yön elinvoimaan verrattuna uni on vain aavemaista jäkälää.

.

Yön sydäntä ei saisi syleillä. Sen mikä vallitsee tulisi antaa olla epäselvä
pimeys jossa aamun punerrus hioutuu.

.

Yö seuraa vain itseään. Auringon kellotorni ei ole kuin yön uteliasta suvaitsevaisuutta.

.

Meidän mysteeriemme uusiutuminen on yö, joka ottaa huolehtiakseen siitä;
yö toteuttaa valittujensa puhdistautumisen.

.

Yö hävittää ihmisten typerän menneisyyden, kallistaa kääntöpeilinsä
nykyhetkeä vasten, asettaa epävarmuuden tulevaisuuteemme.

.

Minä täytyn taivaallisesta maasta.

.

Oi täysinäinen yö, jossa suloton uni ei räpyttele enää silmiään,
säilytä elävänä se mitä rakastan!

.

marraskuu 12, 2009


Runoudessa asuttaa vain alueita joilta pakenee, luo vain teokset joista riistäytyy irti, vain hävittäessään ajan voi lähetä jotain joka kestää.

Albert Camus oli ehtinyt jo ostaa junalipun Vaucluse’istä Pariisiin, kun hän teki viimehetken päätöksen ja hyväksyi Michel Gallimardin ehdotuksen yhteisestä autokyydistä. Se päättyi kolariin jossa molemmat menehtyivät.

Kuinka monta kertaa ennen omaa kuolemaansa kaksikymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin René Charin on täytynyt muistaa, että Camus ja Gallimard pyysivät häntä jakamaan kyydin. Char koki, että autossa olisi ollut liian ahdasta.

(David Markson: The Last Novel)

kesäkuu 26, 2009


Ymmärrän tarvetta yksinkertaistaa, mahduttaa kaikki yhteen, kun on tehtävä jokin päätös. Ihminen etääntyy ikävöiden labyrintistään. Vuosituhantiset myytit estävät häntä poistumasta.

kesäkuu 20, 2009


Runoilijan tulisi jättää vain jälkiä käynnistään, ei todisteita. Ainoastaan jäljet johdattavat uneksimaan.

kesäkuu 15, 2009


Painovoiman kynnyksellä rakentaa runoilija hämähäkin tavoin reittinsä taivaalle. Harhojen ja harhautusten säteilevä verkko, osin hänen itsensä huomaamatta, paljastaa häntä toisille, suojattomana, haavoittuvana.

huhtikuu 21, 2009


Niukkuuteni on kahleetonta.

huhtikuu 14, 2009


runo on haluna säilyvän halun toteutunut rakkaus

huhtikuu 2, 2009


Sanat ovat eläviä lähteitä, jotka luodakseen keskinäistä ymmärrystä lähettävät delfiinien tavoin ääniä väleilleen. Suurimman osan ajasta ne vain lepäävät. Te saatatte sipaista niitä kulkiessanne ohitse, hieman kuten pääskyt tekevät kärpäsille ennen kuin nielaisevat ne. Mutta on tietty hetki jolloin kärpänen on vielä elossa. Otan samanlaisen tuntuman sanaan, sen merkityksiin, mutta en nielaise enkä tuhoa sitä. Minä vain pidän sitä, siitä, siinä. Ja koska en halua sen kokevan itseään vangituksi, päästän sanan kun huomaan: nyt sen on aika levätä.