lsd:stä runoudessa (saroyan)

marraskuu 30, 2009


Kuulin viikonloppuna coolin gentlemannin, Tapani Takan, antavan hienon selityksen Aram Saroyanin hieman köykäiseltä tuntuneelle minimalistiselle runolle:

How strange
moneys is on
L.S.D.

Vain yhtä merkitystä tarjoavan lukutavan rinnalle jäsentyy yhtä ja toista, kun nyt tietää että L, S & D olivat englantilaisen rahan lyhenteitä vuoteen 1971 saakka.

L – punta
S – shillinki
D – penni

(Opetus: pitäisi muistaa luottaa etteivät runoilijat ole koskaan noin tyhmiä, tyydy noin ilmeiseen.)

Mainokset

4 vastausta to “lsd:stä runoudessa (saroyan)”

  1. marko said

    Olikohan Lennonilla raha mielessä Lucy in the skyta tehdessä.

    • kristian said

      toivottavasti: Lucy olisi näin ollen arvokkain, onhan ihminen; taivas toiseksi arvokkain, koska antaa ympäristön hänen toiminnalleen; timantit mitä lie rihkamaa.

  2. erkka said

    hauska!

    pitäisi toki muistaa luottaa, mutta toisaalta ei aina pitäisi.

    oma opetukseni: on tunnistettava oma luottamisen tasonsa, ja suhteessa siihen painotettava luottamustaan siitä poispäin, uudelleen ja uudelleen.

    • kristian said

      merz +

      vaikka koen lukemisen ja kirjoittamisen hyvin samanlaisina tekoina, ja niiden antaman nautinnon toisiaan muistuttavana, tulkitsen antamaasi opetusta sittenkin sen verran enemmän kirjoittamiseen ja kirjallisuuskäsityksiin paikantuvina, että sen seuraamisesta lukutilanteessa saattaa seurata tilanne jossa lukijan asento pakottaa tekstin olemaan itseään vastaan, tai ei päästä sitä toteutumaan. siitä on mielestäni muutama esimerkki liikaa viime ajoilta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s