Koristeettomalle yölle (René Char)

marraskuu 23, 2009


René Char: Koristeettomalle yölle

.

Katsoa kuoliaaksi piestyä yötä; vaalia kykyä selviytyä.

.

Yössä runoilija, draama ja luonto ovat yhtä, mutta syöksähdellen,
kukin pyrkien itseensä.

.

Yö kantaa ravintoa, aurinko jalostaa ravitun.

.

Yön sisällä oppiaikamme on palvella toisia, toiseuksia, itsemme jälkeen.
Hedelmällinen on tämän suojeluksen raikkaus.

.

Äärettömyys tekee hyökkäyksen jolta pilvi pelastaa.

.

Yö liittää itsensä mihin hyvänsä sellaiseen hetkeen elämässä,
joka kokee olevansa valmis päättymään keväällä, lentämään myrskyn mukana.

.

Yö sävyttyy ruosteenpunaiseksi kun se myöntyväisenä raottaa meille
puutarhansa rautaristikot.

.

Yön elinvoimaan verrattuna uni on vain aavemaista jäkälää.

.

Yön sydäntä ei saisi syleillä. Sen mikä vallitsee tulisi antaa olla epäselvä
pimeys jossa aamun punerrus hioutuu.

.

Yö seuraa vain itseään. Auringon kellotorni ei ole kuin yön uteliasta suvaitsevaisuutta.

.

Meidän mysteeriemme uusiutuminen on yö, joka ottaa huolehtiakseen siitä;
yö toteuttaa valittujensa puhdistautumisen.

.

Yö hävittää ihmisten typerän menneisyyden, kallistaa kääntöpeilinsä
nykyhetkeä vasten, asettaa epävarmuuden tulevaisuuteemme.

.

Minä täytyn taivaallisesta maasta.

.

Oi täysinäinen yö, jossa suloton uni ei räpyttele enää silmiään,
säilytä elävänä se mitä rakastan!

.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s