esseeruno #1 (perjantai-ilta)

21 marraskuun, 2009


Mallarmé uudisti suhdettamme runouteen ja kieleen luultavasti enemmän kuin kukaan. On suorastaan suloista kuinka häneen moniin, moniin, moniin, no niin: leipätöihinsä kuului myös La Dernière mode -muotilehteen kirjoittaminen. Tässä toimessa hän sai vastataakseen lukijakirjeisiin, joissa syntaksin punainen lanka ei karkaile lauseopin, ladonnan tekstuurit ei proosallisen arkipuvun kaavoista,

esimerkiksi

Naisten pyöräilyvaatetuksesta

Kysymys: Kumpaa sinä suosittaisit kauneuden, terveyden ja edustavuuden kolminkertaisesta näkökulmasta: hametta vai maskuliinisia vetimiä?

Vastaus: Kohtaan kysymyksesi kuin kohtaisin ratsaille nousseen naisen, satunnaisena ohikulkijana: mikäli heidän tarkoituksenaan on näyttää hieman jalkaa, suosisin sellaista naiselliset piirteet säilyttävää hametta jossa helmaa on hieman nostettu, en poikamaisia housuja. Sellainen häikäisee minut, tyrmää, lävistää minut.

William C. Carter on puolestaan käsitellyt kekseliäässä kirjassa The Proustian Quest erilaisten teknisten sovellusten (valokuvaus, puhelin) vaikutusta kirjallisuuden kerrontaan ja metaforiin. Hän analysoi Proustin romaanitaiteen avulla myös edellä mainitun polkupyöräilyn merkitystä nuorille naisille, tai oikeastaan ”nykykulttuurille” jossa nuoret naiset muodostavat polkupyöräilyn kautta kokonaan uudenlaista olemisen tapaa. Menopelin avulla naisista tulee aiempaa enemmän subjekteja. He esimerkiksi ohjaavat pyörää itse, omien valintojensa myötä, kehittyvien taitojensa antamalla määrätietoisuudella. Aiemmin naisten osana oli olla – ehkäpä yläluokkaista ratsastusharrastusta lukuunottamatta – aina kyyditettävä ja siten riippuvainen osapuoli.

Pyöräily myös kehitti naisten lihaksia, niin että heidän oli helpompi (niin halutessaan) vastustaa ”vain pientä suudelmaa” pyytäviä viiksiniekkoja.

Nykyinen pyöräilymuoti, pyöräilijän asentoa myöten, tuo näkyviin hamettakin paremmin näitä kiinteitä ja voimistuneita lihaksia… eivätkä nämäkään piirteet jää kirjallisuudelta huomaamatta, huonolta, elokuvalta:

(kuva ja teksti ovat ristiriidassa. mutta kuva ja teksti eivät ole ristiriidassa. itsetietoinen ilme.)

4 vastausta to “esseeruno #1 (perjantai-ilta)”

  1. Mikael said

    Parhautta. Mallarmé elementissäään, ei puhuta ”pienistä suudelmista”, kuntopyörä, jonka alla maailma pyörii, viiksien papiljotit, kolmiloikkaajien töminä.

  2. Henriikka said

    Ehdin nähdä vilauksen erään naishenkilön sittemmin poistetusta Facebook-statuspäivityksestä, jossa tämä kertoi saanneensa kuntopyörän kokoon, mutta harmitteli ettei ylety sitä polkemaan. Tämän lisäksi korostan sydämestäni ajatusta, jonka mukaan he ohjaavat pyörää itse, ”kehittyvien taitojensa antamalla määrätietoisuudella”. Niin sitä pitää!

    • kristian said

      Henriikka: näin kauan kesti tajuta miten hieno vertauskuvallinen tarina kommenttiisi liitty 🙂

      Mikael: toivon näkeväni sinulla perjantaina ”viiksien papiljotit”. mieluiten sellaiset vanhanaikaiset eri värisistä silkkinauhoista sidotut. sellaiset, joita joudut varomaan käydessäsi savukkeella ennen juhliin lähtöä .. mutta et aivan onnistu.

Jätä kommentti kristian Peruuta vastaus