L

huhtikuu 5, 2009


a
r
v
o s t e l u

Mainokset

7 vastausta to “L”

  1. aksu said

    Pitäisikin ehkä tehdä enemmän tuoteselosteen tyyppisiä kritiikkejä. Nykymaailman kuluttajat rupee olemaan niin viisaita, että niihin ei arvostelut enää pure.

    Leffoissahan tää on ollut jo 10 vuotta ja porukalla ihmetelläänkin että mitä niillä leffakriitikoilla tehdään – eihän kukaan piittaa niiden puheista pätkääkään.

    Kirjapuolella taas kustantajat toivoo lukupiirisuosiota. Se on ainoa tapa ylittää 1000 levikki nobodylle. Kritiikit on ihan se ja sama, niitähän lukee se porukka, jolle uutuudet tulee ilmatteeks muutenkin.

    Tarkkaan kun miettii, tuo termit erottava runosi sopii vain kuvataiteeseen. Hyväkin kritiikki kun ei voi saada teokselle enempää kuin yhden ostajan, mikä sutkilta välityspalkkiot välistä vetävältä uskottavalta kriitikolta kyllä onnistuu. Nimiä mainitsematta.

    • kristian said

      Joo, tuop yritti aluksi olla jokin ”oivaltava” yliopistouudistuskriittinen bordelli, L niin kuin laudatur, ja kyseisen runomuodon kenties tekninen termi (jos se sattuisi valumaan kieleen omista höpinöistäni).. jne.

      Mutta kirjoitit niin fiksuja, että lisäsin tageihin kritiikin, haluanhan sinun olevan oikeassa.

      (vaan onpa sitä toisinnettavaa kuvataidettakin, kuten grafiikka ja valokuvat)

  2. harry said

    Luulenpa että hyvän, merkittävän kritiikin tunnistaa juuri siitä ettei sillä ole myynnin kannalta mitään merkitystä. Se ei ainakaan kiihdytä kulutusta; ehkä se voi sentään hidastaa siitä.

    Elokuva-arvostelut näyttävät tietä siinä, miten synkäksi kritiikki voi mennä, jos kritiikki menee täysin periaatteettomaksi / lähtökohdattomaksi. Tällöin tuotteistamisella ei ole mitään rajoitteita. (Mikään ei kai ole niin periaatteeton kuin tuote, paitsi ihminen joka yrittää myydä tuotetta.)

    Annan Aksun kommentille tosi monta tähteä.

  3. Joo kaikelle jee jne.

    Mutta sitten myös sellainen pönttöidealistin ajatus, että kritiikit on huonoja koska ne on kirjoitettu huonosti. Ja kritiikit on kirjoitettu huonosti koska ne on ajateltu huonosti. Että pitäiskö uskoa siihen että tarpeeksi hyvin ajateltu eli tarpeeksi hyvin kirjoitettu kritiikki tekisi monet valitukset tyhjiksi. Mistä seuraisi esimerkkien osoittaminen, että mikä on tarpeeksi hyvin kirjoitettua, tietty.

    Ehdotuksia? Itse yritin miettiä jotain nimiä mutta onko meillä koskaan ollut Anhavan tasoisia kriitikkoja hänen jälkeensä, tai häntä ennen?

    • kristian said

      Moi jee-jee-Teemu !

      Elastinen ja jäntevä kielesi esitti jälleen kerran jäljittelynhalua herättäviä liikkeitä. Komppaan seuraavalla huojunnalla: kritiikkikeskustelua terävöittäisi abstraktin motkotuksen (johon syyllistyn siinä missä minäkin) sijaan muutaman nimen, tai kaikista kernaimmin muutaman esimerkin (sanan molemmissa merkityksissä) esiinnostaminen. Ehkä sittenkin juuri niin, että tekijäin sijaan nimettäisiin yksittäisiä kritiikkejä, sillä monet arvostamistani kriitikoista ovat joko vasta aloittaneita, sittenkin epätasaisia, tai epätasaisia koska vasta aloittaneita. Yksittäisten kritiikkien arvo ei pienestä epätasaisuudesta kärsi. Samalla pelattaisiin pois kaikkialle muutoin tunkeleikseva mutku-mutkuttelu (että kuitenkin toi tietty kritiikki on puolestaan..).

      Jos ehdin, mutta listaan omia suosikkejani viimeistään huomenna, jo tänään. Ketkä osallistuvat? Kaikki mukaan?

  4. aksu said

    Asiapuhetta kaikki tyynni, varsinkin se mitä tulee huonon ajattelun kritiikkiin. Se on oikeastaan yksi niistä seikoista, joiden takia on todella vaikea kirjoittaa ”tarpeeksi hyvä kritiikki”.

    Ei riitä, että on joku asenne, jonka kirjoittaa esiin, kun pitäisi avata kokonaisia taiteen maailmoja. Ja jumalauta se vaatii pokkaa, kun siinä vieressä pyllistelee koko ajan mutkatsuoraksi-idiootti. Kirkkaasti kirjoitettu hempuliajatus kun osoittaa kirkkaasti typeryyttä.

    Mä olen sitä mieltä, että kritiikitkin ovat yksilöitä. On mahdollista, että kriitikolla ei ole elämänsä aikana kunnollista sanottavaa kuin yhdestä teoksesta. Mutta ne sanat voivat sitten olla muistamisen arvoisia. Mika Waltari esim. kirjoitti aikanaan 40-luvulla suomalaisesta kuvataiteesta pari hemmetin hienoa tekstiä. Ne luettuaan melkein antaa sille anteeksi suolletun romaanituotannon.

    Erkki Pirtolakin kirjotteli vissiin enimmäkseen pikkukaljoissa hyvämeininki-kritiikkiselostuksia. Sitten sillä on pari sellasta osumaa, että halleluja. Tosi vaikee sanoo onko/oliko se hyvä kriitikko.

  5. Kent Johnsonilla on kolme fiktiivisen kritiikin kokeilua Chicago Reviewssa.

    Duncan

    Prynne

    Atkins

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s