Ilta

huhtikuu 30, 2009


Aurinko painunut horisontin taakse.

Pilvet värjääntyvät viiveellä

kuin hetkellinen ajatus

syntyísi loppusoinnusta.

Mainokset

Aamu

huhtikuu 29, 2009


Kerrostalo kohoaa sumun ja puiden takaa. Se on kuin marmoria, sillä ikkunat eivät vielä kiillä auringossa, riko vaalean harmaata massaa. Se on jalusta patsaalle, jonka suuruutta mieli ei ymmärrä.

huhtikuu 29, 2009

j a t c e t e r a a

Tämän mallarmistis-lolitoivan tervehdyksen myötä lämpimimmät kiitokseni eläkkeelle siirtyvälle Jukka Ammondtille:

Fauni, klassisen
sais flaksi-unen :
sais lanne-fiksun
salaisen fuksin.

L (viimeinen?)

huhtikuu 28, 2009

s
e
i
s o n t a

Ihminen ei kykene tuottamaan kuin kopioiden kopioita.
Tuolloin hän näkee ideoita syvemmälle.

Seurapiirirouva valitsee kotiinsa hyvän maun mukaista esineistöä.
Pian elinympäristön rumuutta ei enää edes huomaa.

Eronnut aviomies taas ei kykene keskittymään mihinkään.
Tätä eroa syventää Kantin näkemys taiteesta autonomisena asiana.

Sen vuoksi taide on jotain, jota taiteilija ei voi hallita,
vaan hän itse on taiteen käytössä. Esimerkiksi viiva paperilla.

Valitsemmeko sitten kumppanimme vain esteettisin perustein?
Kyllä rumankin kokeminen voi olla elämys –

tätä asennetta on pidetty ikään kuin pyyteettömänä.

.

huhtikuu 27, 2009

oi valtaa

huhtikuu 27, 2009


Runo on eräänlainen kone, joka käyttää sanoja tuottaakseen runollisuutta.

huhtikuu 26, 2009

hymyjä..
..kasvojen murteita

Sinun sijaasi muoto

huhtikuu 25, 2009


Sinun sijaasi muoto

fuckbuddy on snautseri keravalta” — cp

Minkä kuistin alle haudatun hamsterin ikäisenä
sitä syyttään syyhysi arvioimaan

kyynsomasta hähähää-peilistä

omaa eilistä viehättävyyttään

ja minkä vuotisena päätti skandalöösisti juoda
muistinsa leikkisät crocs-sandaalit
täyteen ”whisky on the rocks” -reikiä
ettei himon haribo-pussia kantaessaan
antaisi

antaisitpa-tilanteen automobiilin

luisua tieltä ulos, ruhjoa
sinun suopean ilmeesi supikoiraa…

kiihtymällä itsestään, itsestään, itsestään

jotakin ehkä tietäisin
olinhan siellä minäkin

nollasta satavarmaan

kynttilä palaa välissämme
niin kuin mikään ei palaa