Jostain syystä vuodenvaihteessa mietin, mitä kaikkea tuli tänä vuonna tehtyä, ja mitä jäi tekemättä.
Sain paljon aikaiseksi, mutta eräs asia taisi jäädä selvittämättä aikaisemmin.
Ehkä asia jäi vain minua vaivaamaan, mutta kirjoitampa nyt kuitenkin. Yritin työntää ajatusta syrjään, mutta kun jossain siellä se vain oli. Se kirottu ekfrasis. Ehkä se asia nyt poistuu, kun kirjoitan sen sanoiksi. Jäi vain silloin oikaisematta.
Asia meni jotenkin tähän tapaan.
eräänä päivänä
eräässä yliopistossa
erään elokuvaohjaajan luennolla
luulin
juuri sillä hetkellä
tarvitsevani niitä luentoja enemmän kuin
samaan aikaan toisaalla menevää luentoa ekfraasista
jos ajassa voisin liikkua taaksepäin
menisin niille ekfraasi – luennoille
jos joskus voin, niin teen
ei ole olemassa niin tyhmää kysymystä, ettei sitä voi kysyä, olen kuullut joskus sanottavan
(kukahan idiootti sen keksi)
ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä,
vain vääriä vastauksia, sanoi joku muu, kenties vieläkin suurempi välkky
joka tapauksessa, kysyin sen kysymyksen siitä ekfrasista ja sillä hetkellä, kun sain vastauksen, olisin halunnut istua paperipussi (jossa on vain silmänreiät) päässäni
luennoitsija luuli, ettei ollut osannut selittää asiaa oikein, ja alkoi puhumaan niin tauotta, etten saanut sanotuksi sanaakaan siihen väliin – että olin pois ja että vika ei ollut luennossa
kaikki muuta sen tajusivat ja luennon jälkeen sanoivat
harmillista, kun hän niin hyvin sen asian selitti ja luuli ettei kukaan ymmärtänyt
Hyvää Uutta Vuosikymmentä
T Se “tyhmän” kysymyksen esittänyt tai väärän vastauksen saanut
hih ,, olipa metka tervehdys ,, (hauskaa tiedoittua kuinka hyperaktiivinen ja hajamielinen sitä onnistuukaan olemaan) ,, eletään vain molemmat paperipusseitta, ihmiskasvoisina, ilmein joihon kuuluvat sekä punastelevat erehdykset että mahdollisuus kuitata asioita samanmielisellä hymyllä.
Uuden vuoden ajatuksia
Jostain syystä vuodenvaihteessa mietin, mitä kaikkea tuli tänä vuonna tehtyä, ja mitä jäi tekemättä.
Sain paljon aikaiseksi, mutta eräs asia taisi jäädä selvittämättä aikaisemmin.
Ehkä asia jäi vain minua vaivaamaan, mutta kirjoitampa nyt kuitenkin. Yritin työntää ajatusta syrjään, mutta kun jossain siellä se vain oli. Se kirottu ekfrasis. Ehkä se asia nyt poistuu, kun kirjoitan sen sanoiksi. Jäi vain silloin oikaisematta.
Asia meni jotenkin tähän tapaan.
eräänä päivänä
eräässä yliopistossa
erään elokuvaohjaajan luennolla
luulin
juuri sillä hetkellä
tarvitsevani niitä luentoja enemmän kuin
samaan aikaan toisaalla menevää luentoa ekfraasista
jos ajassa voisin liikkua taaksepäin
menisin niille ekfraasi – luennoille
jos joskus voin, niin teen
ei ole olemassa niin tyhmää kysymystä, ettei sitä voi kysyä, olen kuullut joskus sanottavan
(kukahan idiootti sen keksi)
ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä,
vain vääriä vastauksia, sanoi joku muu, kenties vieläkin suurempi välkky
joka tapauksessa, kysyin sen kysymyksen siitä ekfrasista ja sillä hetkellä, kun sain vastauksen, olisin halunnut istua paperipussi (jossa on vain silmänreiät) päässäni
luennoitsija luuli, ettei ollut osannut selittää asiaa oikein, ja alkoi puhumaan niin tauotta, etten saanut sanotuksi sanaakaan siihen väliin – että olin pois ja että vika ei ollut luennossa
kaikki muuta sen tajusivat ja luennon jälkeen sanoivat
harmillista, kun hän niin hyvin sen asian selitti ja luuli ettei kukaan ymmärtänyt
Hyvää Uutta Vuosikymmentä
T Se “tyhmän” kysymyksen esittänyt tai väärän vastauksen saanut
hih ,, olipa metka tervehdys ,, (hauskaa tiedoittua kuinka hyperaktiivinen ja hajamielinen sitä onnistuukaan olemaan) ,, eletään vain molemmat paperipusseitta, ihmiskasvoisina, ilmein joihon kuuluvat sekä punastelevat erehdykset että mahdollisuus kuitata asioita samanmielisellä hymyllä.
hyvää myös itsellesi
Jep