Ilta

Aurinko painunut horisontin taakse.

Pilvet värjääntyvät viiveellä

kuin hetkellinen ajatus

syntyísi loppusoinnusta.

Aamu

Kerrostalo kohoaa sumun ja puiden takaa. Se on kuin marmoria, sillä ikkunat eivät vielä kiillä auringossa, riko vaalean harmaata massaa. Se on jalusta patsaalle, jonka suuruutta mieli ei ymmärrä.

j a t c e t e r a a

Sikainfluenssa (todellisuuspakoa)

Tämän mallarmistis-lolitoivan tervehdyksen myötä lämpimimmät kiitokseni eläkkeelle siirtyvälle Jukka Ammondtille:

Fauni, klassisen
sais flaksi-unen :
sais lanne-fiksun
salaisen fuksin.

L (viimeinen?)

s
e
i
s o n t a

Estetiikan ja taideteorian tentti (19.12.2008)

Ihminen ei kykene tuottamaan kuin kopioiden kopioita.
Tuolloin hän näkee ideoita syvemmälle.

Seurapiirirouva valitsee kotiinsa hyvän maun mukaista esineistöä.
Pian elinympäristön rumuutta ei enää edes huomaa.

Eronnut aviomies taas ei kykene keskittymään mihinkään.
Tätä eroa syventää Kantin näkemys taiteesta autonomisena asiana.

Sen vuoksi taide on jotain, jota taiteilija ei voi hallita,
vaan hän itse on taiteen käytössä. Esimerkiksi viiva paperilla.

Valitsemmeko sitten kumppanimme vain esteettisin perustein?
Kyllä rumankin kokeminen voi olla elämys -

tätä asennetta on pidetty ikään kuin pyyteettömänä.

.

oi valtaa

Runo on eräänlainen kone, joka käyttää sanoja tuottaakseen runollisuutta.

hymyjä..
..kasvojen murteita

Sinun sijaasi muoto

Sinun sijaasi muoto

”fuckbuddy on snautseri keravalta” — cp

Minkä kuistin alle haudatun hamsterin ikäisenä
sitä syyttään syyhysi arvioimaan

kyynsomasta hähähää-peilistä

omaa eilistä viehättävyyttään

ja minkä vuotisena päätti skandalöösisti juoda
muistinsa leikkisät crocs-sandaalit
täyteen “whisky on the rocks” -reikiä
ettei himon haribo-pussia kantaessaan
antaisi

antaisitpa-tilanteen automobiilin

luisua tieltä ulos, ruhjoa
sinun suopean ilmeesi supikoiraa…

kiihtymällä itsestään, itsestään, itsestään

jotakin ehkä tietäisin
olinhan siellä minäkin

nollasta satavarmaan

kynttilä palaa välissämme
niin kuin mikään ei palaa