x * n

osaisinko ajatella x-kirjainta (klassisena) salaisuuden
tai (aarteen) kätköpaikan merkkinä

nyt kun sitä painaa, se poikii miehekkäästi
vain omaa pakkoloistoaan

dixit x-foros

Metaforassa sanat nousevat kapinaan! Mutta minussa tapahtuu päinvastoin: sanat nousevat siihen kypsymisensä myötä. Se mikä ne tällä tavalla kohottaa voi olla säe, kaksi säettä, mutta aina se on niiden soinnissa, sellaisessa joka toimii kuin alkusysäyksenä teemalle. Ei kuitenkaan käsitettä tai ideaa muotoilevalle teemalle, vaan väritykselle, odottamattomalle käänteelle (sanojen merkityksessä).

Minusta runouden perusolemus ei ole metafora; etenen vertaamisen, en metaforan myötä. Se on yksi surrealismin vastaisista syistäni. Minulle asia voi olla kuin jokin toinen, mutta ei jokin toinen.

| t ä y t e i k k u n a |

serie A

Sanat, tulkinnanvarainen paitsiosääntö.

Synnyttävät riitaa

vaikka jokainen voi nähdä.

Mutta tarjoavat myös hidastuksia

uusia kuvakulmia

joista jokainen voi nähdä.

Puhuessani sanoihin liittyvistä asenteistani vaikuttaa helposti kuin puhuisin vain itsestäni. Mutta todellisuudessa puhun runoilijan tehtävästä, runoilijan yhteisöllisestä velvollisuudesta, vaikka hän sitten täyttäisikin sen intohimonsa eikä velvollisuudentunteensa ajamana. Mallarmé kirjoitti ”puhtaamman merkityksen antamisesta heimon sanoille”. Teen tuosta näkemyksestä omani, mutta vaihdan ”puhtaan” johonkin toiseen adjektiiviin, kuten ”lihalliseen”, ”elävään”, ”rotevaan”.

“Määrittelen” runouden sanojen ja hiljaisuuden avioliitoksi. Olen määritellyt sen myös hiljaisuuden veistokseksi. Hiljaisuuden sisällytäminen sanoihin erottaa runouden proosasta.

..mitä ei voinut sanoa..

kielel’listivät

pakotta(utu)minen

“Kyseessä on yksittäistapaus”

Pääskysten tase yskii, tuossa

siat kytee yskässä. Painostus
tekosyynä itsekäs susi-pasta.

Äänestyspaikka. Seissyt otus,
Keskustassa isopäisten ytyä.
Nosti asetuksesta syypääksi
käskyt saunoissa peitetyissä :

testaus pyytäessä kansioksi,
taikauskon pyssy esittäessä.

Kaupoissa käsitysten äestys.